Nuottaniemen eläinlääkäri

HAVANNANKOIRA

 
Havannankoira lyhyessä turkissa ja alla pitkässä turkissa
 

Havannankoiran rotumääritelmä

http://bichonhavanais.fi/index.php/fi/main-rotutietoa/main-rotumaaritelma

 

1.  Havannankoirien kondrodysplasiasta ja takajalkojen rakenteesta

2.  Havannankoiran rakenteesta ja liikkeistä

3. Terveysasiat havannankoiranpentua hankittaessa

 

1. HAVANEESIEN KONDRODYSPLASIASTA JA TAKAJALKOJEN RAKENTEESTA (kirjoitus v. 2008)

Jo useamman vuoden ajan on havaneesikirjallisuudessa ja monilla virallisilla havaneesisivuilla  kirjoitettu kondrodysplasiasta  tai osteokondrodysplasiasta ( engl. chondrodysplasia) ja sen yleisyydestä havaneeseilla. Amerikan Havaneesi Clubi (HCA) teki v. 2004 terveystutkimuksen , jossa todettiin 44% havaneeseista muutoksia etujalkojen rakenteessa (käyristymistä, epäsymmetriaa, lyhenemistä).
HCA terveyssivut.

http://www.havanese.org/documents/DataReportHCAHealthSurvey.pdf

On paljon rotuja, joilla on vakavia rakenteellisia ongelmia , jotka aiheuttavat kipuja kasvuvaiheessa sekä ikääntyvälle koiralle nivelrikon ja kroonisia kipuja. Toistaiseksi havaneeseilla ei ilmeisesti ole ollut isompia ongelmia eturaajojen kanssa. Mutta on syytä yrittää parantaa havaneesin rakennetta rotumääritelmän mukaiseksi, jotta tällaiset ongelmat eivät olisi tulevaisuutta tässä rodussa.

Kondrodysplasia tarkoittaa suomennettuna lähinnä virhettä kasvuruston kehityksessä. Joskus nimenä on osteokondrodysplasia  joka kuvaa ehkä tilannetta paremmin eli  kasvuruston luutumisprosessissa on häiriö, jonka takia kasvulinja sulkeutuu liian aikaisin ja aiheuttaa pituuskasvun häiriön ja luiden käyristymistä tai pituuskasvun ennenaikaista loppumista.

Dysplasia on yleisnimike kaikenlaisille kasvuhäiriöille.

Joillain roduilla tällainen jalkojen lyheneminen on jalostukselliseti toivottu ominisuus, kuten mäyräkoiralla, bassetilla, ja rotuja kutsutaan kondrodystrofisiksi.

OFA:n (Orthopedic Foundation for Animals) kyynärpää dysplasia tilastoissa havaneesi on sijalla 45 kaikenlaisten suurirotuisten koirien joukossa. Kyynärpään dysplasiat (CED = canine elbow dysplasia) aiheutunevat (aiheutuvat) havaneesilla luiden käyristymisestä johtuvista nivelen rakenteen muutoksista.
http://www.offa.org/stats_ed.html

Nivelrako voi olla epätasainen, siinä on pykälä muodostusta eli luut (olka-, värttinä- ja kyynärluu) eivät asetu tasaisesti toisiaan vasten muodostaessaan kyynärniveltä. Tällaiset muutokset  voivat aiheuttaa kipua kasvuvaiheessa tai myöhemmin ja  alueelle voi alkaa muodostua nivelrikkoa.

Kuten  ELT Kaj Sittnikov skyeterriereistä kirjoittaa, on mietittävä mitä kovin käyräjalkaisen koiran kanssa voi harrastaa. Nykyäänhän liikunnalliset lajit, kuten agility, ovat lisääntyneet havaneesien omistajien keskuudessa.

Tyypillinen muoto voidaan nähdä joskus jo hyvin nuorella koiralla 3-4 kk:n iässä. Luut näyttävät kaarevalta, carpus (ranne) on  sisäänpäin ja samalla tassut kääntyvät ulospäin. Kuvassa pentu 4 kk.

                              

Kyynärpään dysplasioita on totuttu pitämään suurirotuisten, painavien koirien ongelmana tai toisaalta condrodystofisten rotujen (lyhytraajaiset, esim. mäyräkoira), joilla ilmenee luiden käyryyttä. Eli havaneesi rotuna poikkeaa näistä tyypillisistä kyynärpään kasvuhäiriöitö omaavista roduista.

Mikä luu käyristyy ja mikä luutuu ennenaikaisesti on rotukohtaista, samoin missä iässä muutokset ovat nähtävillä. Alaskan malamuutilla alle 12vkon  iässä otetuista rtg-kuvista voi jo päätellä sairaat yksilöt ulnan distaaliosan (alaosa) rakenteen perusteella. Kuvat otetaan pennuista tavallisimmin 4-6 vkon iässä. Aikuisista otetuissa kuvissa näkyy molempien luiden käyristymistä. Malamuutin kondrodysplasiaa on tutkittu jo pitkään.

Useimmiten ulnan (kyynärluu) distaaliosan kasvulinja luutuu ennen aikaisesti ja radius (värttinäluu) jatkaessaan  kasvuaan  alkaa käyristyä  ja tuloksena on radius curvus. Radiuksella ei siis ole tilaa kasvaa suoraan.  

Kyynärnivelen nivelrakoon voi tulla epätasaisuutta tai pykälämuodostusta. Kyynärluu ei ehkä yllä muodostamaan normaalia kyynärniveltä.

 

Alla. Normaali kyynärnivel, tasainen nivelrako, suorat luut

 

Alla, käyristyneet luut, epätasainen nivelrako ja pykälämuodostumaa radiuksen ja ulnan (kyynär ja värttinäluun) välillä

 

Pahimmassa tapauksessa voidaan joutua tekemään korjaava leikkaus ja yrittää saada kyynärnivel niin normaaliksi kuin mahdollista, jotta kipu lakkaa ja silloin myös ontuminen. Jos kyynärpää ei aiheuta kipua, ei leikkausta tarvitse tehdä.

Kuitenkin jos korjaus tehdään jo kasvunsa lopettaneelle koiralle voi luissa olla myös erilaista kiertymistä ja nivelpintojen virheellistä muotoutumista, mikä vaikeuttaa korjaamista. Jos tilanne todetaan vielä kasvavalla koiralla, voidaan ulna katkaisemalla antaa radiukselle tilaa kasvaa suoremmaksi.

 

Näkemissäni käyräraajaisten havaneesien  rtg kuvissa molemmat etujalan luut vaikuttaisivat käyristyneen. Kyynärnivelessä oli nivelraon suurentumista ja lievää pykälämuodostusta. Toisilla nivel oli normaali, mutta niillä oli käyristyminenkin lievempää. Koirilla ei kuitenkaan ollut oireita . Radius curvus lienee rtg-diagnoosina tavallisin käyräraajaisilla havannankoirilla.

 

Asia vaatisi lisää rtg-kuvia sairaista yksilöistä ja eri ikäisinä, jotta saataisiin selkeä kuva mitä itse asiassa tapahtuu ja missä iässä. En ole tästä asiasta myöskään löytänyt ulkomaalaisia tutkimuksia.  Ulna onkin tavallisimmin se luu jonka kasvuun tulee häiriöitä eli kasvu pysähtyy ennen aikaisesti.

Kondrodysplasiaa on kasvuhäiriönä monella rodulla, yleisimmin beaglella , alaskan malamuutilla ja  siperian huskyllä. Sitä löytyy myös kääpiövillakoiralta, englannin setteriltä, novascotian noutajalta, labradorin noutajalta, vain joitakin mainitakseni. Näillä roduilla ominaisuus on kuitenkin aikuisiällä erittäin selvästi nähtävillä ja näitä yksilöitä ei näe näyttelyissä tai niitä ei käytetä jalostukseen.

                                          

 Kondrodysplastinen novascotian noutaja

 

Kondrodystrofisilla roduilla, kuten mäyräkoira, skyeterrieri,  on tarkoituksellisesti aiheutettu raajojen  luiden pituuskasvun loppuminen aikaisemmassa vaiheessa ja saatu ne halutut lyhyet jalat, vaikka runko on edelleen pitkä. Näillä koirilla ilmenee tätä luiden käyristymistä ja kyynärpään ongelmia, vaikka varsinaisesti luiden käyristyminen ei niilläkään ole tavoite, vaan vain lyhyemmät jalat. Näillä roduilla yritetäänkin kiinnittää huomiota tähän ongelmaan jalostuksellisilla valinnoilla.

Havaneesin rotumääritelmässähän on aina ollut vaatimuksena suorat etujalat ja käyristyvät ja ulospäin suuntautuneet tassut luetaan vakaviin virheisiin. Miten nämä jalat ovat kuitenkin yleistyneet rodussa. Yksi selitys lienee tämä havaneesin kaunistus eli turkki, jonka alla jalat piiloutuvat erittäin hyvin näyttelyissäkin. Jos koiralla on vielä leveä rintakehä, voivat jalat näyttää olevan hyvinkin kaukana toisistaan ja käyristynyt vaikutelma osittain katoaa.

 

Toinen lienee tiedon puute, minkälaiset ovat ne normaalit jalat ja onko se kovin vakavaa, jos tassut ovat hieman ulospäin. Siinä onkin erotettava kääntyykö pelkkä tassu ulospäin vai johtuuko tassun kääntyminen ylempänä olevista käyristyneistä luista, rokokoo tuolin tapaan.

 Oman koiran jalkojen tarkastelu ei vaadi mitään kalliita tutkimuksia vaan kunnolla saippuoidut jalat ja kamera riittävät. Edestäpäin otettu kuva on hyvin paljastavia.

Kuva 6. Erilaisia saippuoituja jalkoja

Oik. Kuvissa näkyy käyrä- ja suorajalkaisen luuston suunnat (kuvissa ei ole havaneesi)

 

Muutoksen aste vaihtelee erittäin paljon. Toiset ovat tuskin huomattavissa ja toiset erittäin hyvin nähtävissä ja  koiran etuliikkeitä voimakkaasti muuttavia. Kun vertaa kuvia terveeseen koiraan huomaa kyllä selvästi muuttuneen jalan rakenteen.

Asiaa voi tarkastella myös koiran suhteita sivulta tarkasteltaessa. Havaneesilla jalat, runko sekä kaula ja pää muodostavat kukin kolmasosan koiran kokonaiskorkeudesta. Piirtämällä vaaka viivat koiran kuvaan, voi muodostaa käsityksen omasta koirastaan. Tosin suhteet voivat olla ihan normaalit, vaikka luut käyristyvät ja jalat suhteellisen pitkät. Koira ei siis aina ole erityisen matalajalkainen.

 

Mistä kondrodysplasia sitten johtuu. Ruokavaliota ja rasittavaa liikuntaa on monasti kuullut syytettävän näistä jaloista. Kondrodysplasiat katsotaan kuitenkin yleisesti periytyviksi sairauksiksi. Eli pitäisi erottaa asiasta puhuttaessa kondrodysplasia eli perinnöllinen sairaus, jonka seurauksena voi olla radius curvus, sekä radiuksen että ulnan kaartuminen että muita luun kasvun häiriöitä ja pelkkä radius curvus, joka esiintyy ruokintavirheiden seurauksena  suurilla koirilla tai esim. tapaturman seurauksena.

Pienillä koirilla kasvu on vähäistä ja suhteellisen lyhytaikaista, jotta ruokinnalla saataisiin aikaan kovin suuria muutoksia luustossa. Pienien koirien on todettu omaavan vähemmän  kasvuhormonia (GH) ja IGH-1:ta (insuliinin kaltainen kasvuhormoni) nopean kasvun vaiheessa (6vk-6kk) kuin suurirotuisen koiran. Nämä hormonit vaikuttavat D-vitamiinin metaboliittien määrään, joiden vaikutuksesta luutuminen tapahtuu. Iso koirarotu on herkkä erilaisille häiriöille näiden hormonien ja metaboliittien määrässä, mistä johtunee sen herkkyys kasvuhäiriöille.

Runsas lisäkalkki ja D-vitamiinin ylimäärän on todettu tutkimuksissa aiheuttaneen osteokondroosia ja radius curvusta  lähinnä suuri rotuisilla koirilla. 

Tutkimukset energian, hivenaineiden ja vitamiinien puutoksien ja ylimäärien vaikutuksesta kasvuun on tehty  lähinnä suurirotuisilla koirilla ,joilla kasvuvauhti, kasvun totaalimäärä ja paino ovat selviä riskitekijöitä, jos ruokinta ei ole tasapainossa. Pienirotuisilla koirilla on todettu olevan suuri turvallisuusmarginaali ruuassa olevien ravintoaineiden ylimäärää ja vajausta vastaan, toisin kuin suurirotuisilla koirilla.

 

Havaneesin pentu on myös erittäin kevyt, jotta liikunnalla saataisiin kovinkaan suurta painorasitusta kehittyvien luiden kasvulinjoihin  ja niveliin.

Tapaturma, jossa vaurio kohdistuu ulnan kasvulinjaan, voi kuitenkin aiheuttaa kasvulinjan ennen aikaisen sulkeutumisen ja radius curvuksen kehittymisen. Tämä on kuitenkin yleensä toispuoleista ja useimmiten akuutin kivun tapaturman jälkeen omistaja huomaa.

 Mitä sitten tehdä, jotta tällaiset jalat eivät lisääntyisi tai kovin pahoja kyynärpääongelmia , leikkauksia, kipuja sekä liikkumisrajoituksia ei tulisi. Havaneesilla keveys ja muutenkin pieni koko on ilmeisesti ollut tekijä, joka on säästänyt rodun enemmiltä ongelmilta,vaikka rakenne on lipsunut epäterveeseen suuntaan. Mutta se, että perustellaan asiaa sillä, ettei asia ole tähänkään asti koiria vaivannut, siis vielä, ei kai ole syy olla välittämättä tällaisen rakenteen yleistymisestä. Ei myöskään ihan vain  rotumääritelmän vastaisena, rakenteen pitäisi yleistyä.

Koska ympäristötekijöiden (ruokinta, rasitus) merkitys kondrodysplasiassa  on melko olematon, jää ainoaksi vaihtoehdoksi asian huomioiminen jalostuksessa. Koska tietoa on huonosti saatavilla, miten paljon tällaisia jalkoja Suomessa on ja miten käyriä jalat ovat ,sekä millä tavalla jalat periytyvät, on vaikea ottaa täysin kantaa jalostusvalintoihin.

Jos huonoja jalkoja on vähän , jätetään käyräjalkaiset pois jalostuskäytöstä, jollei niillä ole jotain erityisen arvokasta muuta ominaisuutta. Mutta toisaalta, jos ominaisuuksien tärkeys jollain tavalla pisteytettäisiin, onko mitään kovin paljon tärkeämpää kuin se, että koira pystyy liikkumaan normaalisti ja sille ei kehity nivelkipuja sen ikääntyessä.

Jos taas käyryyttä on paljon, on lievästi käyräjalkaisia koiriakin käytettävä jalostukseen. Mutta valitaan ainakin se toinen puolisko suorajalkaisena. Saippuakuvien pyytäminen uroksen omistajalta tai nartun kuvien lähettäminen uroksen omistajalle, ei pitäisi olla kovin iso asia.

Oma osuutensa käyrien jalkojen lisääntymisessä on myös ulkomuototuomareilla, jotka palkitsevat käyräjalkaisia koiria. Pitkä karva peittää tehokkaasti jalat ja tuomarin pitäisikin pystyä erottamaan käyrät jalat suorista vain kokeilemalla, mikä ei ole aina ollenkaan helppoa. Tosin käyräjalkaisen koiran liikeet ovat monasti myös selvästi muuttuneet. Onhan havannankoiran rotumääritelmässä kuitenkin määritelty etujalat suoriksi ja käyristyneet jalat vakavaksi virheeksi.

Koska periytymismekanismi on täysin epäselvä, on ihan mahdoton sanoa minkälainen toimenpide on riittävä. Niin yksioikosta kun mikään ei ole, että kun käyttää terveitä koiria, niin jälkeläisetkin ovat terveitä. Mutta kuten patellaluksaation  ja kaihin esiintymistä yritetään vähentää käyttämällä vain terveitä yksilöitä ja tekemällä virallisia tarkastuksia, niin ei kai tässäkään asiassa muunlainen lähestymistapa tuota tulosta. Tämä ominaisuus kun on nähtävissä jo melko varhaisella iällä ja ennen jalostusikää,pitäisi sen karsimisen olla (olisi myös pitänyt olla) helpompaa.

Päivitys 2014:

Havannalaisten rotuyhdistys on alkanut huomioimaan käyräraajaisuuden jalostuksessa.
Jalostusohje ja Jalostuksen tavoiteohjelma 2014-2018

"
Koiraa, jolla on luuston tai nivelten kasvuhäiriö, ei tule käyttää jalostukseen. Vakavasti käyräraajaista koiraa ei tule käyttää jalostukseen ja lievästi käyräraajaisia koiria ei suositella yhdistettävän jalostuksessa. Pyritään suoriin eturaajoihin. "

hieman kayrathttp://www.bichonhavanais.fi/Jalostus/JTO2014-2018.pdf
 http://www.bichonhavanais.fi/fi/jalostusohjeita/main-jalostusohje

 

Reisiluun rakenteeessa on myös ollut muutoksia. Tämä on aika yleistä koirilla joilla patella luksoituu.  Alla olevassa kuvassa reisiluiden alaosa kaartuu. Normaalilla koiralla  pitäisi  pystyä vetämään suhteellisen suora viiva reisiluusta varpaisiin. Lihakset vetävät patellaa kulkemaan pitkän suoran viivan muodostamaa reittiä, mikä altistaa koiran mediaaliselle patella luksaatiolle. Määrättyyn pisteeseen asti pehmytkudokset ja nivelsiteet pitävät patellan paikallaan, mutta vuosien myötä voivat alkaa pettämään. Myös syvä telaura pitää patellaa paremmin kuopassaaan.
Tai vakaviiva sääriluun/reisiluun päässä ja sitä vasten piirretty suorakulma saa poiketa reisiluun yläpäästä alle 10 astetta.

Huom. Kuvia ei ole otettu virallisesti, joten niistä ei voi laskea kunnolla asteita                 

 

 

 Suorat reisiluut

Ylempänä olevassa  kuvassa olevissa jaloissa molemmat patellat alkoivat luksoitua mediaalisesti ja molemmat polvet on korjattu 14kk:n ikään mennessä. Telaura oli myös matala ja sääriluussa olevaa patellan kiinnittymispaikkaa jouduttiin siirtämään. Reisilihakset vetivät patellaa selkeästi mediaalisesti. Polvia palpoitaessa ne olivat normaalit 0/0 , toinen 9 kk:n  ikäiseksi ja toinen 13 kk:n ikäiseksi.

 

Myös näin suoran näköisissä jaloissa rtg-kuvista löytyivät käyrät reisiluuut, mutta muuten rakenteet olivat normaalit (telaura, sääriluun kiinnittymiskohta) .Oikea patella luksoitui 3v. 3 kk:n iässä ja toinen n. vuotta myöhemmin. Eli ulkoapäin reisiluidenmuoto ei juurikaan ole arvioitavissa.  Liikkeet olivat kuitenkin ahtaat takaa juoksutettaessa koiraa sekä takapuoli (häntä) selkeästi keikkuu puolelta toiselle.

 

 Tässä hyvin valokuvaan piirrettynä luiden muodostamat linjat (ei havaneesi).

 

Tällainen  sisäänpäin kaartuva (varus) rakenne reisiluun alaosassa (distaaliosa) on siis yksi polvilumpion luksaatiolle altistavista tekijöitä monissa roduissa.
Tähän kun yhdistää vielä  matalan telauran, luksoituu patella helposti . Jos patella on hieman löysä , mutta vielä normaali virallisessa tarkastuksessa ja reisiluu rakenteeltaa käyrä, voi tämä altistaa koiran patella luksaatioon jossain vaiheessa elämää.
Reisiluun käyristynyt muoto juontaa juurensa jo lantion rakenteesta sekä lihaksiston kiinnittymisestä siihen. Perustunee  siihen, että reisiluu luutuu sisäreunastaan ennen ulkoreunaa (lihas vetää luun sisäreunaa) , joka jatkaa kasvuaan pidempään, ja muodostaa siten kaaren.

Havaneesin pieni koko myös tässä asiassa parantaa tilannetta  verrattuna suureen koiraan. Isolla koiralla lihakset ovat vahvemmat ja pidemmät, jolloin patella luksoituu helpommin. Isolla koiralla tällainen käyryydestä johtuva luksaatio korjataankin parhaiten suoristamalla reisiluun pää.Havaneesilla voidaan korjaus tehdä pienemmilläkin toimenpiteillä.

 

 

 

 

 

 

 

 

Kirjallisuutta

 

Hazewinkel, H., Mott, J : Main nutritional imbalances in osteoarticular diseases, Encyclopedia of Canine Clinical Nutrition, Pibot P.P., Biourge V. and Elliott D.A. (Eds.). International Veterinary Information Service, Ithaca NY (www.ivis.org), Last updated: 17-Jul-2008


Dos. ELT Kaj Sittnikow: Nuorten skyeterrierien tyypillisestäeturaajojen ontumisesta. Julkaistu Skye-lehdessä ja skyenterrierin hoito-oppaassa, Skyentrerrierikerho ry

http://www.buckwheathers.net/pentuontuminen.html

Herman A.W. Hazewinkel: Skeletal skeletal diseases in companion animal practice, WSAVA Congress  2004, Greece

Andrew Miller: Orthopedic problems of long-bodied, short-legged dogs http://www.dawsholm.dandie-dinmont.com/orthopeadic.htm


AllanJ.Lepine,PhD
TheIamsCompany
Nutrition and Developmental Orthopedic Diseases in Large Breed Dogs, , NAVC 2005, Orlando, Florida

 

Daniel C. Richardson
DVM Diplomate, American College of Veterinary Surgeons
Director, Advanced Research Hill's Pet Nutrition, Inc., Topeka, Kansas
Skeletal Diseases of the Growing Dog: Nutritional Influences and the Role of Diet, Canine Hip Dysplasia: A Symposium Held at Western Veterinary Conference, February 1995.

 

Robert M. Kirberge
The Elbow joint, Chapter 8
BSAVA Manual of Canine and Feline Musculoskeletal Imaging 2006

 

Alison N. Starr, Thomas R. Famula, Nathan J. Markward, Joanne V. Baldwin, Karon D. Fowler, Diane E. Klumb, Nancy L. Simpson, and Keith E. Murphy:  Hereditary Evaluation of Multiple Developmental Abnormalities in the Havanese Dog Breed
Journal of Heredity 2007 98(5):510-517

 

 Barclay Slocum, DVM and Theresa Devine Slocum, MS Patellar  Luxation: A Problem of Alignment, Slocumn Enterprises, Inc

 

H.A.W. Hazewinkel: Elbow Dysplasia; Clinical Aspects and Screening Programs

 

C.Todd Trostel, Ron M. McLaughlin, Roy R. Pool : Canine Elbow dysplasias, Anatomy and Pathogenesis, Vet Learn Compendium Vol.25, No 10, October 2003

 

C.Todd Trostel, Ron M. McLaughlin, Roy R. Pool :  Canine Elbow Dysplasias: Incidence, Diagnosis, Treatment and Prognosis ,Vet Learn Compendium Vol.25, No 10, October 2003

 

Hazewinkel, H.A.W. : Nutrition and skeletal development: recent advances, ESVOT Congres 2004, Munich

 

Ross H. Palmer: Distal femoral osteotomy for patellar luxation, European Veterinary Conference, Amsterdam 2007

Linkkejä:

 http://www.erashavanese.com/CD.html

 http://www.mts.net/~mckay55/genetics.

Canine skeletal development and soundness
http://www.eukanuba-scienceonline.com/download/slibrary/Canine%20Skeletal_1998TNAVC.pdf

Havanese Club of America terveyssivut
http://www.havaneseclubofamerica.org/index.php/education/52-new-owners-education/78-havanese-health-issues?d441a8a585bbd61e9a41d446b15629ea=63b393c3f6ce493d0828d75916dfa5d5

http://www.dragonflyllama.com/%20DOGS/Writing/structure.pdf


 

2. HAVANEESIEN RAKENTEESTA JA LIIKKEISTÄ

Kirjoittaessani tuosta kondrodysplasiasta on tullut tarkemmin pohdittua tuota koiran normaalia rakennetta ja olen monasti törmännyt havaneesin rotumääritelmään ja sen tulkintoihin, sekä varsinkin raajojen asentoihin siinä. Havaneesinhan pitäisi olla rakenteeltaan hyvin peruskoira suorine raajoineen ja muutenkin terveine ominaispiirteineen. Se on hieman korkeuttaan pidempi( 3:4) ja kulmaukset ovat edessä ja takana kohtuulliset.

 

Kuten Diane Klumb sanoo:  "Balance and breed type"

http://www.cascadehavanese.org/4.html

 

Most breeds have exactly the same standards for rear movement- the  joints (hip, stifle, and hock) should be in line when viewed from the rear, and should remain that way when the dog is moving. Deviations such as cowhocks, bandy-legs, close hocks, and the faulty movement they engender, are deviations from the ideal  in nearly 150  breeds, and so do not address breed type at all.

There is nothing in correct front movement of a Havanese observable on the down-and-back other than the flash of pad, that would set it apart from any other breed, and the deviations from generally sound movement here- paddling, weaving, and crossing over- are the same deviations that one would see in 150 other breeds.

 

Deviations such as cowhocks, bandy-legs, close hocks, and the faulty movement they engender, are deviations from the ideal  in nearly 150  breeds, and so do not address breed type at all. Rather, rear movement is merely a reflection of general soundness- important, but not critical to breed type.

A Havanese possessing the necessary elements of breed type should be immediately discernable as a Havanese at twenty yards, simply by its topline, which is both the single most defining characteristic of our breed and a critical element of his overall outline. The third element, which is the unique gait, is a direct result of the first two.

 

Eli havaneesin liikkeet  edestä ja takaa ovat samanlaiset kuin monella muullakin rodulla, joilla raajojen rakenne on vastaavanlaisesti suora.

Havaneesin erottaa muista roduista sen selkälinja, mikä on rodun kaikkein määrittävin yksittäinen ominaisuus ja keskeinen elementti sen ääriviivassa, sekä rotutyypillliset liikkeet.

 

Rotumääritelmässä havaneesin rakenne raajojen kohdalla määritellään seuraavasti

 

Etujalat: 

Kyynärpäät eivät käänny sisään eivätkä ulospäin. Etujalat  ovat  suorat katsottuna mistä tahansa kulmasta.

Alla kuva suorista jaloista ja suorista liikkeistä. Jalat kulkevat liikkeessä suoraan eteenpäin, mutta mahdollisesti hieman keskilinjaa kohti.

 

 

Jaloissa,  joissa kondrodysplasiamuutoksia  (radius/ulna kaareutuvat tai radius curvus) karpaalinivelet lähenevät toisiaan ja kyynärpäät ovat hieman ulospäin suuntautuvat, varpaat osoittavat myös ulospäin  (oikealla). Aste-eroja on runsaasti. Liike on sisältä ulospäin kiertyvä eli jollain lailla "soutava" .

Vasemman puoleisessa kuvassa vain varpaat kääntyvät ulospäin ja luut ovat suorat. Tämä ei ole niin vakava tilanne kuin ed., mutta ei kuitenkaan toivottava. Kyseessä ei ole kondrodysplasia. Tämä on käsittääkseni se tilanne mihin viitataan kun puhutaan kääpiökoirien hieman ulospäin kääntyvistä varpaista ja kohtuullisesti kääntyessään hyväksytystä ominaisuudesta.

 

Jos rintakehä on kovin leveä karpaalinivelet sijaitsevat kauempana toisistaan ja eturaajojen kaareutuva asento ei ole niin helposti

 nähtävissä. 

 Takajalat:   

Takajalat ovat yhdensuuntaiset ja nivelet (lonkka, polvi ja kinnernivel) ovat samassa linjassa takaa katsottuna. Varpaat eivät käänny ulos eivätkä sisäänpäin.

Liikkeessä  kinnernivelet liikkuvat monasti  hieman keskiviivaa kohti, mutta nivelet ovat edelleen suorassa linjassa. Tassunpohjat ovat nähtävissä. Kinnernivelten etäisyyteen toisistaan vaikuttaa  myös koiran reisilihasten kehittyneisyys.

 

Takajaloissa , joissa reisiluun distaali pää kaartuu sisäänpäin (reisiluun varus), kintereet lähenevät toisiaan. ("pihtikinttu", cowhocks). Muitakin syitä tällaiseen asentoon on. Nivelet eivät muodosta suoraa linjaa,vaan polvinivel kääntyy hieman  ulospäin ja kintereet siis sisäänpäin. Liike vaikuttaa  selvästi ahtaalta.

Jalat voivat kaareutuvista reisiluista huolimatta näyttää ulospäin normaalilta, mutta liike voi olla ahdas.

Linkkejä:

http://www.erashavanese.com/CD2.html

http://www.cascadehavanese.org/4.html

http://www.dragonflyllama.com/%20DOGS/Writing/structure.pdf

Nucca ja kukka

3. Terveysasiat havannankoiranpentua hankittaessa

 

 

Monelle pennun hankkijalle ovat rodun terveysasiat vaikeasti ymmärrettäviä ja selvitettäviä.  Vaikka asioista lukisikin ja kuulisi kasvattajan selvitykset, että on nollan polvet ja silmätarkastuksetkin tehty, niin ymmärtääkö sitä, että mitä se käytännössä tarkoittaa. Hyvältä tietenkin kuulostaa, mutta mitä sillä juuri tämän pennun kohdalla on merkitystä. Siinä innostuksissaan osa asioista kyllä menee ohi korvien, kun siellä pentujen seassa pyörii ja niitä ihastelee. Kaikki näyttävät niin täydellisiltä.

Seuraavassa hieman selvitystä siitä, mitä tarkastuksia tehdään, mitä ne tarkoittavat ja mitä kyseiset sairaudet tarkoittavat käytännössä.

Havannankoira on vielä suhteellisen terve rotu. Se on kaiken turkin alla "peruskoira", hieman korkeuttaan pidempi ja kohtuullisen vahvalla luustolla varustettu. Mutta mielestäni on kolme sellaista perinnöllistä sairautta, joista kannattaa pentua ostaessaan ottaa selvää.

Ne ovat polvilumpion sijoiltaanmeno eli patella luksaatio, etujalkojen käyryys eli kondrodysplasia (CD) ja perinnöllinen kaihi (HC). Kasvattajalla on velvollisuus kertoa pennun perinnöllisten sairauksien esiintymisestä suvussa ja niiden aiheuttamasta sairastumisriskistä tämän pennun kohdalla. Silloin ostaja voi harkita, onko valmis hyväksymään pennun näiden geneettisten riskien suhteen.

Suomen Kennelliitto pitää sivuillaan rekisteröityjen koirien jalostustietokantaa, jossa julkaistaan kaikkien virallisten terveystarkastusten tulokset. Havannankoirallahan rotujärjestö suosittelee silmien ja polvien tarkastamista ennen koiran käyttämistä jalostukseen. Tarkastuksista ollaan tekemässä PEVISAa, mikä tarkoittaa sitä ettei pentuetta rekisteröidä, jollei siinä määritellyt tarkastukset ole suoritettu. Tähän astihan polvi ja silmätarkastukset ovat olleet suosituksia ja jalostuksen on käytetty silmätarkastamattomia koiria tai sellaisia joilla on erittäin huonot polvet.

Ohessa linkki havannankoirien sivulle Koiranetissä. Sieltä voi tarkastella eri tavoin hakien  esim. yksittäistä koiraa, kasvattajaa ja terveystutkimustuloksia (silmät/polvet).

http://jalostus.kennelliitto.fi/frmKasvattajat.aspx?R=250

Jos taas pentua ei rekisteröidä ollenkaan, vaikka vanhemmat ovat puhdasrotuisia, voi epäillä jotain olevan vialla. Vanhemmilta puuttuvat tarkastukset, niillä on vaikeampi asteinen perinnöllinen vika tai narttua pennutetaan sallittua enemmän. Rekisteröinnin kustannus ei ole ylivoimainen eikä paperien täyttäminen ole niin vaikeata. Pelkkä pennun eläinlääkärin tarkastus ei takaa kuin sen, että pennulla ei ole sillä hetkellä mitään sairautta tai vikaa.

 

 

Polvilumpion sijoiltaanmeno eli patellan luksaatio

 

tarkoittaa polvilumpion liikkumista paikaltaan reisiluun pään telaurasta. Patella liikkuu normaalisti tässä urassa ylös ja alas polven koukistuessa ja ojentuessa. Sen ei ole tarkoitus liikkua sivusuunnassa.

Patellaluksaation asteet ilmoitetaan asteikolla 1-4,  normaali on 0.

Havannankoirilla hyväksytään jalostukseen koira jonka polvien luksaatioaste on korkeintaan 1, siten että vanhempien yhteenlaskettu arvo on maksimissaan 2.  Eli jos toinen on 1/1 toinen on 0/0 tai 0/1 ja 0/1.


Ykkönen tarkoittaa sitä, että tarkastuksessa on ollut mahdollisuus siirtää patella ulos urasta, jossa se kulkee, reisiluun nivelnastan yli. Se palautuu takaisin itsekseen kun ote siitä irroitetaan. Sen ei pitäisi  liikkua urasta pois ilman sormin siirtämistä eli esim. koiran liikkuessa tai polven koukistuessa.


Luksaation aste 2: polvilumpio siirtyy ajoittain itsekseen pois telaurasta. Silloin koira nostaa jalan ylös ja juoksee hetken kolmella jalalla ja lumpion palautuessa palaa normaaliin liikkumiseen. Lumpio voi lumpsua myös polven koukistuessa, minkä voi tuntea selvästi.

Seuraavissa asteissa polvilumpio voi olla enimmän aikaa väärässä paikassa tai ei enää palaudu ollenkaan normaaliin uraansa.

Polvilumpion  luksaatiot asteesta  2 ylöspäin vaativat tavallisimmin korjaavan leikkauksen. Lumpio, joka liikkuu jatkuvasti edestakaisin aiheuttaa aikaa myöten kulumaa polven rustorakenteeseen ja mahdollisia nivelrikkomuutoksia. Tai jos polvilumpio on koko ajan luksoituneena, on se  jo koiran kasvaessa yleensä aiheuttanut muutoksia jalkojen normaaliin asentoon. Koira voi myös kävellä jatkuvasti polvet hieman koukussa.

Polvilumpion sijoiltaanmenoa edesauttaa reisiluun kaartuminen, matala telaura reisiluun päässä, löysä patellan jänne sekä resisilihakseen, lantion rakenteseen, lonkkiin liittyvät seikat. Se mikä on syy ja mikä seuraus on epäselvää. Nämä ominaisuudet ovat kuitenkin periytyviä. Tilannetta selventäisi ainakin lonkkien ja reisiluun rakenteen osalta rtg-kuva.

Alla olevissa kuvissa käyristynyt reisiluu, jonka seurauksena koiran polvilumpiot luksoituivat nuorella iällä ja vieressä oikealla suorat reisiluut. Koiralla oli myös matala telaura sekä löysä patellan jänne.  Terveessä rakenteessa pitäisi pystyä vetämään suora viiva lonkasta varpaisiin. Vasemmassa kuvassa viiva kulkee polvinivelen sisäpuolella.

 

Pennunostajan kannalta korjausleikkaus aiheuttaa melko paljon kustannuksia, koska vakuutusyhtiöt katsovat useimmiten asian synnynnäiseksi ja eivät siten korvaa leikkauskuluja. Joillakin terveet vanhemmat ja isovanhemmat taas kuitenkin oikeuttavat korvaukseen. Kannattaa ottaa selvää vakuutusyhtiöiden korvausehdoista etukäteen huomioiden rodulle tyypilliset ongelmat (esim. Tapiola, leikkaus korvataan jos vakuutus on otettu alle 4 kk:n ikäiselle koiuralle).
Kavattajan vastuu on rajallinen, jos hän on tehnyt parhaansa ja valinnut jalostuskoiransa huolellisesti ja käyttänyt vain tervepolvisia koiria. Rtg-kuviahan Suomessa ei lonkista tai polvista oteta.

Pentutarkastuksessa voidaan kuitenkin  jo sulkea pois pahimmat luksaatiot.

Kovin varhaisella iällä ilmenevä leikkausta vaativa luksaatio aiheuttanee korvausvelvollisuuden kasvattajalle. Koirakauppaan sovelletaan useimmiten kuluttajansuojalakia.

Ohessa linkki koirakauppaa koskeviin pelisääntöihin:

http://www.sukaro.net/koirakauppa/koirankauppa_ja_kuluttajansuoja.htm

 

 

Eturaajojen käyryys eli kondrodysplasia (CD- chondrodysplasia)

 

on perinnöllinen sairaus, joka vaikuttaa koiran etujalkojen luiden kasvuun ja sitä kautta jalkojen ulkomuotoon sekä asentoon.Tätä esiintyy satunnaisesti myös monilla muilla varsinkin pienikokoisemilla roduilla, mutta havannankoirilla tämä on päässyt leviämään melko laajalle koirapopulaatiossa. Varmaa tietoa määrästä ei ole vielä tiedossa eikä rotuyhdistys halua asiaa toistaiseksi jostain syystä selvittää.

Lievimmässä tapauksessa, joita valtaosa on, se on tuskin huomattavissa ja pahimmissa  tapauksissa  kipua ja leikkaushoitoa vaativa epämuodostuma. Jo kovin vääntyneisiin jalkoihin ei leikkauksellakaan aina saada apua, vaan  jalat rajoittavat koiran elämää koko eliniän.


Tavallisimmin kyseessä on kyynärluun (ulna)  ennen aikainen luutuminen ja värttinäluun (radius) taipuminen (radius curvus) , sen joutuessa kasvamaan liian ahtaassa tilassa. Tällainen taipuminen vaikuttaa jalan asentoon kääntämällä varpaat ulospäin. Samalla kyynärnivelen rakenne voi olla muuttunut ja nivelraot epätasaiset (kyynärpään inkongruenssi, kyynärpään dysplasia).

Kasvuvaiheessa toisilla koirilla esiintyy ontumista, joka poistuu koiran saavuttaessa aikuisiän. Toisilla taas ontumista voi esiintyä myöhemminkin, jolloin leikkauksella voidaan yrittää korjata tilannetta. Joskus leikkaus jo ennen kasvun loppumista voi olla tarpeen, jotta vältyttäisiin jalan pahalta vääntymiseltä.

Koska tila ei ole synnynnäinen vaikka on perinnöllinen, eläinlääkärikuluvakuutuksen pitäisi kattaa tämän sairauden hoito (Tapiolan sairauskuluvakuutuksessa leikkaus korvataan vain  jos vakuutus on otettu alle 4 kk:n ikäiselle koiralle 1.1.2011 lähtien).

Kasvattajalla on myös vastuunsa jalostusvalinnoistaan tässäkin sairaudessa. Jos jalat aiheuttavat  eläinlääkärikuluja jo kasvuvaiheessa tai ovat pahasti vääntyneet aiheuttaen rajoituksia koiran ja omistajansa normaaliin elämään, on kasvattaja korvausvelvollinen .

Useimmat koirat elävät kuitenkin jalkojensa kanssa ihan normaalisti. Asiaan vaikuttanee havannankoiran keveys, jolloin rasitus nivelille on vähäistä.

 

Koska kyseessä perinnöllinen sairaus, joka näkyy koirassa jo alle vuoden ikäisenä, on helppo tarkastaa vanhempien rakenne tältä osin pyytämällä kasvattajalta vanhempien saippuoidut jalkakuvat. Ja mahdollisuuksien mukaan myös isovanhempien.

Koska asia on tiedostettu paremmin vasta viime vuosina, vie varmasti aikaa saada jalkojen rakenne paranemaan  nykyisestä ja voidaan joutua käyttämään lievästi käyräjalkaisiakin koiria.  
Mutta hyvät  jalostusvalinnat   ja kasvattajien keskeinen avoimmuus  jälkeläisten rakenteesta on olennaisen tärkeää, jotta suunta olisi parempaan päin.

Käyryyden astetta pennun jaloissa aikuisena  on vaikea ennustaa vaikka vanhempien jalat eivät olisikaan kovin käyrät tai olisivat suorat.
Kuten kaihi, voi ominaisuus hypätä sukupolven yli ja putkahtaa esiin myöhemmin.
Kasvattaja varmaankin kertoo myös tämän sairauden riskitekijöistä pennun sukutaulussa, siltä osin kun se on hänen tiedossaan.

Pennun jalkojen kehitystä voi itse seurata aina koiraa pestessä tai pyytää eläinlääkäriä arvioimaan niitä.  Jos vaikuttaa siltä, että ne alkavat selvästi käyristyä jo 4-6 kk:n iässä Tai pentu ontuu, olisi hyvä kuvauttaa ne ja arvioida miten kasvulinjat ovat auki/sulkeutumassa kyynär- ja värttinäluussa ( ulna ja radius).

 

 suorat                    lievästi käyrät                voimakkaasti

                                                            käyristyneet  

 

Näillä kasvattajasivuilla hyviä saippuakuvia ja rakenteita. Havaneesi on siellä karvojen alla peruskoira, joka on jonkin verran pidempi kuin korkea.

http://www.bydandhavanasilkdogs.com/

Perinnöllinen kaihi eli HC (hereditary cataract)

 

Sairaus on yleinen perinnöllinen sairaus monilla roduilla. Sen ilmenemisikä vaihtelee roduittain. Havannankoiralla kaihi on havaittavissa yleensä 3-7v. iässä. Sen eteneminen ei välttämättä ole kovin nopeaa ja ei läheskään aina johda täydelliseen sokeuteen.

 

Suosituksen mukaan koiran silmätarkastuslausunto ei saisi olla vuotta vanhempi astutus hetkellä. Koiranetistä katsottaessa vain kerran tehty silmälausunto säilyy kuitenkin koiran kohdalla harhaanjohtavasti loputtomiin. Katso että tarkastus on voimassa.

Vuodenikäisenä tehty yksi tarkastus, ei ole mitenkään informatiivinen, koska kaihia ei tässä iässä vielä esiinny. Tosin synnynnäiset sairaudet näkyvät jo tässä tarkastuksessa kuten verkkokalvon eli retinan kehityshäiriöt, mRD, gRD taitRD, ylimääräiset ripset (distichiasis) tai sikiökautiset jäänteet.

Tarkasta isovanhempien ja mahdollisuuksien mukaan sukutaulun muiden koirien silmätarkastustulokset, niin saat käsityksen pennun kaihiriskistä. Kasvattajalta saa myös tietoa koskien suvun kaihitilannetta ja -riskiä.

 

Usein tilanne on kuitenkin se, ettei riittävästi tutkimustuloksia löydy tai koirat on tutkittu vain nuorella iällä, kun ovat olleet jalostuskäytössä. Ja koska perinnöllinen kaihi havannankoirilla ilmenee 3v. jälkeen, ei todellinen kaihiriski tule kunnolla esiin sukutaulusta.

Kasvattajan vastuullisuudesta kaihin suhteen kertoo hänen aiemmin jalostukseen käyttämiensä koirien silmätarkastusten jatkaminen kaihiriski-ikään asti eli n. 8-vuotiaaksi, joko vuosittain tai muutaman vuoden välein.

 

Kaihi on mahdollisuus leikata ja nykyään myös linssi voidaan korvata uudella.

Vakuutuksen pitäisi korvata kaihileikkaus, koska se ei ole myöskään synnynnäinen sairaus, vaan kehittyy myöhemmällä iällä. Kasvattaja ei yleensä ole korvausvelvollinen vuosien kuluttua ilmenevistä perinnöllisistäkään vioista.

 

                   Nucan pojat Manu ja Iivari