Nuottaniemen eläinlääkäri

KOIRAN RUOKINNASTA, VARSINKIN KASVUVAIHEESSA

Mitä kasvavalle koiralle pitäisi syöttää ja mitkä vaikutukset minkälaisellakin ruualla on kasvuun ja mahdollisten kasvuhäiriöiden kehittymiseen. Joistakin ruuista puhutaan liian "vahvoina". Mitä sillä tarkoitetaan.

Suurin osa ruokintaa käsittelevistä tutkimuksista ja kirjoituksista käsittelee kasvavaa, suurirotusta tai jättiläisrotuista koiraa, joiden kasvuvauhti ja raskastekoisuus altistavat ne kasvuhäiriöille, varsinkin jos ruokinnassa ei noudateta tiettyjä ohjeita.Pienirotuisten koirien kasvuhäiriöitä ja kasvuajan ruokintaa ei juurikaan tutkita, mutta pienempirotuisia koiria on ollut vertailevissa tutkimuksissa suurten rotujen rinnalla, esim. kääpiövillakoira, beagle.

Useimmat kasvuhäiriöt ovat sekä perintötekijöiden, että ympäristötekijöiden sekoitus, ja näiden osuus eri häiriöissä vaihtelee ja on jatkuvan tutkimuksen aiheena.

Kasvuhäiriöille altistavia tekijöitä ovat geneettiset tekijät  mm.suuri koko , rotu, sukupuoli, nopea kasvu, sekä ympäristötekijät virheellinen ruokinta (tärkeimpinä ruuan kalsium, energiamäärä sekä  D-vitamiini), lihavuus, liiallinen rasitus kasvuiässä.

 

Proteiini

Proteiinien tehtävät elimistössä ovat moninaiset.  Ne mm.  muodostavat kasvuaikana uusia kudoksia ja niitä tarvitaan kudosten uusiutumiseen kaikenikäisillä ,niistä valmistetaan  entsyymeitä ja hormoneja sekä käytetään ravintoaineiden kuljettamiseen.

Kasvava koira tarvitsee paljon enemmän proteiineja kuin aikuinen koira nimenomaan uusien kudoksien rakennusaineiksi.

Proteiinien tarve kasvavalla koiralla ja kasvuhäiriöiden mahdollisena aiheuttajana on ollut väittelyn aiheena ja monien  tutkimusten kohteena jo 80-luvulta.

Tutkimuksissa  ei ole todettu ylimääräisen proteiinin  vaikuttavan negatiivisesti kasvavien koirien luuston kehittymiseen  tai kalsiumin  metaboliaan. Luuston mittauksissa ei todettu eroja luiden pituuksissa eri ryhmien välillä.Sen sijaan proteiinien liian vähäisellä saannilla on todettu olevan  kasvua haittaavia vaikutuksia. Ruokintakokeissa 31,6% kuiva-aineesta proteiinia (vastaa n. 28,4% syötettynä) sisältävän ruuan ei todettu aiheuttavan ongelmia Tanskandoggin pentujen kasvulle.

Kuivaruuissa proteiinitaso ilmoitetaan % kuiva-aineesta, mikä ei ilmaise sen sulavuutta ja laatua, eli sen hyödyllisyyttä koiralle. Huonolaatuinen proteiini( meat or chicken-by-products esim. kanan jalat ja nokat, keuhkot, jänteet) kasvattaa proteiini%,  mutta ei hyödytä koiraa. Parempi tapa ilmaista proteiinin tuottama hyöty ja verrata eri tuotteita keskenään olisi  ilmaista sen osuus tuotteen metaboloituvasta energiasta (ME).

Varsinkin suuri rotuisten koirien ruokinnassa rasvan tuoman energian  on oltava tasapainossa proteiinien tuottaman energian kanssa, jotta ei saada koiraa lihavaksi ennen kuin proteiinien sekä vitamiinien ja mineraalien tarve on tyydytetty. Eli jos ruuassa on runsaasti rasvaa, josta saadaan runsaasti energiaa, ei ruokaa voida syöttää tarpeeksi jotta proteiinien tarve täyttyisi.

Pieni rotuisten koirien ruuassa yleensä on melko korkea energia ja proteiinipitoisuus, sekä korkeampi kalsiumin määrä, koska päivittäinen ruuan määrä on melkoisen pieni.

 

Energia

Kasvava pentu  tarvitsee energiaa n. kaksi  kertaa enemmän kuin aikuinen koira .Energian tarve vaihtelee kasvuvaiheen mukaan, laskien vähitellen koiran saavuttaessa aikuisuuden.

Eniten energiaa on grammaa kohti rasvassa, jonka määrä on tavallisissa kasvuruuissa n. 15-20% välillä kuiva-aineesta. Mitä pienemmän koirarodun ruuasta on kyse, sitä korkeampi on yleensä rasvaprosentti.

Liiallinen energia johtaa nopeaan kasvuun ja varastoituu rasvaksi. Nopean kasvun tuloksena luiden tiiviys heikkenee, niiden tuki nivelrustolle vähenee ja kasvavan painon rasitus nivelille ja luustolle  voi aiheuttaa kasvuhäiriöitä.

Pennun lopullinen aikuinen koko on pääosin perimän määrittelemä eikä koiraa liikaa syöttämällä saada isoja aikuisia. Liiallinen energian saanti vain nopeuttaa kasvua, lihottaa  ja altistaa  isokokoiset koirat kasvuhäiriöille.

Pennun ruokinta on mitoittettava niin, että rasvaa ei varastoidu vartaloon . Ruokapussien kyljissä oleva grammamäärä on vain suuntaa antava eikä tarkoita sitä, että tämä määrä on syötettävä päivittäin. Pentu on yksilö, jonka aineenvaihdunta ja päivittäisen liikunnan määrä vaihtelevat.

Kotioloissa sopiva ruokamäärä on arvioitavissa esim. kylkiluiden päälle kertyvää rasvaa tunnustelemalla. Ihon alla ei saa olla ylimääräistä "pehmustetta" ja lonkkakyhmyjen sekä selkärangan on tunnuttava. Mieluummin pentu pidetään liian hoikkana(ei siis nälkiintyneenä) kuin yhtään liian lihavana. Riittävästi energiaa saava pentu on  vilkas ja leikkisä ,sekä kasvaa tasaista tahtia.

 

Kalsium ja fosfori

 Yli 99% elimistön kalkista on varastoituneena luustoon  stabiilina tai labiilina (voidaan saada nopeasti käyttöön) muotona, ja vain pieni prosentti on kierrossa biologisesti aktiivisena ionisoituneena muotona. Fosforista on luustossa varastoituneena n. 60% ja sillä on tärkeä tehtävä kalsiumin suolojen muodostamisessa ja siten vastamuodostuneen ruston mineralisoitumisessa.

 Kalsiumin ja fosforin saantia ja  niiden suhdetta  kasvavalla, suurikokoisella koiralla on tutkittu ehkä kaikkein eniten. Tutkimuksissa on myös vertailtu suuri ja pieni rotuisten koirien kalsiumin imeytymistä, sen vaikutusta  luustoon  ja erilaisiin kasvuhormoneihin.

Suurikokoisten koirien on todettu olevan herkempiä saamaan häiriöitä luuston kehitykseen liiallisen kalsiumin takia kuin pieni rotuisten koirien.

Uusimmat tutkimukset ovat tukeneet jo ensimmäisessä kokeellisessa tutkimuksessa saatua tulosta kalsiumin liiallisen saannin haitallisesta vaikutuksesta luustolle.

Kalsiumin  ja fosforin suhde ja määrä on tärkeintä olla optimaalinen alle 6 kk:n ikäisellä pennulla, jonka hormonaalinen säätely ei vielä pysty vaikuttamaan kyseisten mineraalien imeytymiseen tai erittymiseen.

 

Vitamiinit

 D-vitamiinia tarvitaan mm.  kalsiumin imeytymisen säätelyyn.  Se on koiralla välttämätön vitamiini, koska koiran iho ei pysty tuottamaan riittävästi D-vitamiinia auringon valon vaikutuksesta, johtuen sen  D-vitamiinin esiasteiden vähäisyydestä ihossa

Tanskandogilla ja kääpiövillakoiralla tehdyssä tutkimuksessa todettiin muutos kalsiumin imeytymisessä ja D-vitamiinin metaboliassa  tanskandogilla , kun molemmille syötettiin 100 kertaa tarvetta korkeampaa D-vitamiini annosta. Seurauksena oli myös selviä ruston luutumisen häiriöitä.

Eli  suurten ja pienten rotujen D-vitamiinin metaboliassa on eroja jotka voivat altistaa suuremman koiran herkemmin kasvuhäiriöille.

Tavallisissa koiran ruuissa ei tällaisia vitamiinimääriä ole, mutta analysoitaessa ruokia, saatiin 4-13 kertaisia D-vitamiini annoksia verrattuna suosituksiin. Saanti suositus voi ylittyä myös silloin kun omistaja  lisää esim.  kalanmaksaöljyä koiransa ruokaan . Kalanmaksaöljy sisältää rasvaliukoisia vitamiineja A ja D, toisin kuin useimmat kalaöljyvalmisteet (omega-3 tuotteet , esim. Salmopet).Jos haluat antaa kalaöljyjä katso ettei antamassasi öljyssä ole A tai D-vitamiinia.

Ihon tai karvapeitteen kuivuuteen paras vaikutus saadaan kala- ja kasviöljyjä sisältävillä öljyvalmisteilla, jotka sisältävät linolihappoa ja gammalinoleenihappoa (GLA) esim. Viacutan plus, Eforion forte, Nutrolin. Muitakin on runsaasti, mutta jotkut niistäkin sisältävät A ja D-vitamiinia. Silloin annostelussa on noudatettava annostusohjeita tarkasti. Näitä joissa em. vitamiineja ei ole, voi tarvittessa käyttää 2-3 kertaisia annoksia jos iho on kovin kuiva ja kutiseva tai koiralla on atooppinen iho, jonka kutinan hoitoon käytetään kortisonia. Kortisoniannosta saadaan joskus pienenettyä näiden rasvahappojen käytöllä.

Yhteenvetona

Tärkeää kasvavan koiran ruuassa ovat eri osien suhteet. Liiallinen rasvan osuus energiasta suhteessa proteiineihin aiheuttaa  liiallista energian saantia ennen kuin proteiinitarve on tyydytetty.  Tai  toisin ilmaistuna ,jos liian rasvaista ruokaa syötetään  niin, että koiran paino pysyy normaalina, voi ravinnosta puuttua proteiineja, kalkkia ja vitamiineja, joita tarvittaisiin normaaliin kasvuun.

Pienirotuisten koirien penturuuat ovat proteiini- ja energiapitoisempia kuin suurirotuisten, koska pieneen mahaan ei mahdu suuria määriä ruokaa ja kaikki ravintoaineet on saatava tiiviimmässä paketissa.

Usein pienet koirat ovat huonompia syömään varsinkin kuivamuonia kuin suurempi rotuiset, joten ruokiin monesti lisätään jotain extraa, esim.vähän lihaa, maksalaatikkoa tai raejuustoa. Kohtuu määrinä ja makua lisäämään laitettuna niistä ei pienelle  koiralle haittaa ole. Jos jotain välttäisin kasvuvaiheessa niin liiallista kalkkia  eli runsasta maitovalmisteiden käyttöä (hapanmaitotuotteet, juustot jne.) tai erillisiä kalkkivalmisteita.Eli älä kostuta koiran kuivamuonaa esim. piimällä.

Tosin pienirotuisten, kasvuvaiheessa olevien koirien ruokintaa ei juurikaan tutkita, mistä voisi päätellä ettei se ole  kovin suuri ongelma koiran normaalin kehityksen kannalta. Varsinaisia kasvuhäiriöitäkään ei kääpiökoirilla juuri käsitellä.

 Eli
- älä lihota pentua, kylkiluut pitää tuntua

- älä rasita kasvavaa koiraa (varsinkaan suurirotuista) liikaa , järki käteen. Pentu ei ole vielä juoksulenkkikaveri.

- älä lisää valmisruokaan vitamiineja tai kalkkia (tai maitotuotteita)

Ruokintaperäiset kasvuhäiriöt eivät ole ongelma pienirotuisella koiralla. Pieni koira kasvaa suhteessa vähän ja lyhyen aikaa, ja on vaikea "ehtiä" pilaamaan sen kasvua ruokinnalla.
Hyvä laatuinen kuivaruoka, höystettynä kohtuullisella määrällä muuta ruokaa tai monipuolinen kotiruoka (vaikka se Yrjölänpuuron tyyppinen seos) tai näiden yhdistelmä  takaa normaalin kasvun.

Suurotuisen ja varsinkin jättirotuisen koiran kanssa olisin tarkempi ja valitsisin hyvälaatuisen valmisruuan ja sen lisäksi vain vettä tarjolle.

 

 

Lähteitä ja lisätietoa asiasta:

 

D.C. Richardson, P.W. Toll: Relationship of nutrition to developmental skeletal disease in Young Dogs  , Vet.Clinical Nutrition , vol.4, 1997

D.P. Carey, A.J. Lepine: Growing Pains, Succesfully raising the large breed puppy, IAMS Symposium 2003

Åke Hedhammar: Preventive Measures in canine orthopedic medicine, WSAVA 2003

 Hazewinkel, Meij, Theyse: Asyncronous growth of the radius and ulna in the dog, North American Veterinary Conference 1998

 Dobenecker: Influence of calcium and phosphorus intake on the apparent digestibility of these minerals in growing dogs, Waltham Symposium 2002

 Tryfonidou, Holl, Vastenburg, jne: Hormonal regulation of calcium homeostasis in two breeds of dogs during growth at different rates, J.AQnim.Sci. 2003

 Hazewinkel : Consequences of nutrition on skeletal development in puppies, Iams  Clinical Nutrition Symposium 2005